Fantasiaa

Must rupee tuntumaan, että vietän liikaa aikaa kirjojen ja leffojen parissa, eikä mulla riitä aikaa oikeelle elämälle ollenkaan. Voiks se ees olla mahollista? Mä oon syöny liikaa herkkuja kesälomalla ja mä paisun, seki tuntuu oudolta. Hmm, mua on myös luultu useamman kerran kesälomalla 11-vuotiaaks, eli -02, vaikka oon -99. Se on aika hämmentävää.  Oikeesti, mitä mulle tapahtuu, musta tuntuu että oon ihan erilainen, ja että kaikki on ihan erilailla ku ennen. Missä mun oikea elämä on? 
Oikeesti, ensinnäki, mul on kouluhuolia, haluun panostaa täysillä. Mut en tiiä riittääkö se.
Mun pitäis myös harrastaa enemmän liikuntaa, nyt ku lentopallo on tauolla ja ratsastamaa en oo päässy pitkään aikaan. Oon käyny pari kertaa viikossa juoksu- tai kävelylenkillä, ja pyöräilly melkeen joka päivä. Silti tuntuu et se on liian vähän.
Miks mua luullaan 3 vuotta nuoremmaks kun oon? Oon normi pitkä, mun vartalo on ihan normaali, käytän normaalin määrän meikkiä, mulla on ihan normit hiukset. Johtuuks se mun babyfacesta tai mun äänestä, joka on ku 6-vuotiaalla? Ihmiset on liian suorasanasia. En voi sille mitään millanen oon.
Mun ainoo lohtu on vaan kirjat ja leffat, sellaset tarinat joissa eletään onnellisesti, oikeesti. Ehkä yritän piiloutua oikeeta elämää fantasiaan? 
Mitä mun pitää tehdä ja miksi?  
Mikä mussa on vikana?